Torilla ja kaupanteossa
Mikkeli perustettiin paitsi hallinnon myös kaupan kaupungiksi. Kauppaa täällä on käyty jo vuodesta 1744, jolloin kirkonkylä sai markkinaoikeudet. Markkinat ja tori ovat elävää kulttuuriperintöämme parhaimmillaan. Valtakunnallisesti merkittävässä toriympäristössä kohtaavat kaupunki ja maaseutu, Etelä-Savo ja Eurooppa.
Sisällysluettelo |
Markkinaoikeudet vuonna 1744
Katso: Mikkelin markkinat
Mikkelin torikaupan perinteet juontavat 1700-luvulle, kun Turun rauhan (1743) jälkeen rajan taakse jääneen Lappeenrannan markkinaoikeudet siirrettiin Mikkelin kirkonkylälle. Kaupan kehitys koko Etelä-Savossa vauhdittui. Mikkelin syys- ja kevätmarkkinoilla paikalle kokoontui tuhansittain ihmisiä, ympäröivän maakunnan ja kauempaakin tulleita talonpoikia kauppaamaan tuotteitaan ja kaupunkien porvareita niitä ostamaan. Markkinapaikka oli tuolloin Naisvuoren kupeessa kirkkopuiston pohjoispuolella. Syysmarkkinoilla – Mikko-markkinoilla – kaupattiin karjaa ja kevätmarkkinoilla erityisesti hevosia. Edelleen järjestettävät maalis- ja Mikko-markkinat ovat harvinaisen elävää perinnettä alueellamme – vaikka sisältö on muuttunut, perinne säilyy.
Lue: Martti Varsta 1946: Mikkelin kaupungin markkinat loistokautenaan 1838-1867.
Torikaupan ennustettiin hiipuvan 1960-luvulla, mutta toisin kävi. Nykyään Mikkelin tori on yksi Suomen tunnetuimpia kesätoreja.
Katso Ylen elävä arkisto: Vilinää Mikkelin torilla 1965,
Kulttuuriympäristönä alue on monikerroksinen. Ennen kaupungin perustamista Savon Prikaati harjoitteli Mikkelin malmiksi kutsutulla aukiolla. Kaupungin perustamisen myötä siitä tuli Hallitustori, monumentaaliaukio, jonka varrelle rakennettiin kaupungin tärkeimmät rakennukset. Tuolloin se toimi vain hallitustorina, kauppaa käytiin kauppatorilla, joka sijaitsi nykyisen Stellan Tähtitorin paikalla. Kaikki torikauppa siirtyi Hallitustorille vasta 1927. Mikkelin Hallitustori ympäristöineen on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu ympäristö. Paitsi merkittävänä rakennusperintökohteena, tori edustaa mikkeliläistä kulttuuriperintöä myös elävänä kauppa- ja kohtaamispaikkana, kaupungin sydämenä.
Lue: Johan nyt on markkinat! Tiedosto:Markkinat.pdf
Tutustu Mikkelin tori -oppimateriaaliin!
Höyrylaiva ja -veturi: kaupunki vaurastuu Pietarin-kaupalla
Mikkeli perustettiin myös kauppakaupungiksi. Maakauppaa sai alkaa harjoittaa kaupungin perustamisen jälkeen 1838. Ensimmäisiä kauppiaita kaupungissa olivat mm. Kiuru, Molander, Ramstedt ja Possenius. Mikkelin laajempia kauppayhteyksiä vaikeutti matala vesitie, ja höyrylaivaliikenne alkoi kehittyä vasta 1860-luvulta eteenpäin. Saimaan kanavan avaaminen 1856 oli merkittävä vauhdittaja liikenteen ja kaupan kehityksessä. Mikkeliin johtavaa vesireittiä perattiin 1870-90-luvuilla, joilloin kauppa Viipuriin ja Pietariin pääsi vauhtiinsa.
Lue kauppasuhteista Venäjälle: Dostojevskin anoppi ja savustettu hanhi. Hyödynnä Mikkelin seudun kulttuuriperintöä!
1800−1900-lukujen vaihteessa Pietarin-kauppaa kävi ennen muuta kolme suurkauppiasta: Aatu Pylkkänen, C.F. Pöndinen ja David Pulkkinen. He harjoittivat tukkukauppaa ja omistivat laivoja, joilla liikennöivät Pietariin ja lähisatamiin. Pääasialliset vientituotteet olivat voi ja halot, vastineeksi tuotiin ennen muuta halpaa venäläistä viljaa. Tavarat, ihmiset ja erilaiset vaikutteet liikkuivat entistä enemmän, ja kauppiaat ja kaupunki vaurastuivat. Mainitut kolme kauppiasta rakensivat edelleen jäljellä olevia kivitaloja kaupunkiin. Aatu Pylkkäsen tilauksesta arkkitehti Axel Loemboem suunnitteli kaksikerroksisen ajalle tyypillisen uusrenesanssityylisen liiketalon 1885 Porrassalmekatu 27:ään. Se oli kaupungin ensimmäinen tiilinen liiketalo. C.F. Pöndinen taas rakennutti edellistä miltei vastapäätä (Porrassalmenkatu 18) 1888-90 tiilisen uusrenessanssityylinen liiketalon, joka oli kaupungin ensimmäinen yksityinen kaksikerroksinen talo. David Pulkkisen v. 1912 rakennuttama Graniittitalon suunnitteli Armas Rankka. Pulkkinen rakennutti vastaavanlaisen talon Hallituskadun ja Porrassalmenkadun kulmaan, joka kuitenkin tuhoutui talvisodan pommituksissa. Kauppiaat rakennuttivat ajalle tyypillisesti myös huvilat kaupungin ulkopuolelle. Pylkkäsen huvila sijaitsi Tuppuralassa, ja Pöndisen ja Pulkkisen Porrassalmella. Huvilat ovat yhä olemassa, ja ne sekä kaupunkirakennukset ovat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä.
Laivaliikenteen lisäksi toinen 1800-luvun merkittävä kaupankäynnin vauhdittaja oli rautatien tulo. Savonrata avattiin 1889. Mikkelistä matkustettiin Pietariin ja Helsinkiin. Vesireittien ja rautatien risteyksistä tuli merkittäviä liikkumisen ja kauppatavaran solmukohtia, esim. Mikkelissä ja Otavassa. Mikkelin rautatieasema ja Otavan satamaradan rautatieasema ovat valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja ympäristöjä.
Mikkelin kauppahalli avattiin 1913. Hallit rakennettiin kaupungin ensimmäisten kaupallisten rakennusten, tukkipuotien paikalle Kauppatorille, eli ns. Pikkutorille. Paikalla avattiin 2011 Stellan Tähtitori. Kauppahallin suunnitteli Selim A. Lindqvist, joka suunnitteli myös Kaupungintalon ja Naisvuoren tornin. Kauppahallia laajennettiin 1929 kangashallilla ja uusilla päätymyymälöillä, ns. porttirakennuksina, jotka ovat muodostuneet kaupungin symboleiksi. Lindqvistin halli tuhoutui talvisodan pommituksissa.
Kauppahallin avaamisen ajan Mikkelin kaupallisesta elämästä kertoo hyvin A. Rytkösen teos Murtotietoja Mikkelistä. Mikkelissä toimi tuolloin viitisentoista sekatavarakauppaa, sekä kirjakauppoja, kahviloita ja ruokaloita, kangas- ja vaatekauppoja, kukkakauppoja, rautakauppoja ja muotiliikkeitä.
Lue kauppiaiden joulunajan lehtimainonnasta Mikkelissä 1800-1900 -lukujen vaihteessa: Tiedosto:Joulu.pdf
1900-luvun kauppiaista Aatu Toivakka perillisineen ja Suur-Savon Osuuskauppa ovat jättäneet jälkensä paitsi rakennettuun ympäristöömme, myös kaupungin kehittymisen tarinaan.
Katso: Mikkelin rautatieasema
Kauppaa kylillä
1850-luvun jälkipuoliskolla yhdeksän kymmenestä suomalaisesta asui maalla, mutta kauppaa voitiin käydä vain kaupungeissa ja harvoilla maaseutumarkkinoilla. Maaseudun perinteisiin kauppatapoihin kuuluikin kulkukauppa. Kulkukauppa oli laitonta, mutta viranomaiset katsoivat sitä sormiensa läpi. Kulkukauppiailla, "laukkuryssillä", oli maaseudulla maakaupan vapauttamiseen saakka ja usein sen vielä sen jälkeenkin laaja asiakaskunta. Kulkukauppiaat kävivät syrjäseuduilla, ja heillä oli edulliset hinnat. He myös välittivät uutisia. Maaseudun kulkukauppa jatkui jossain määrin 1940-luvulle saakka.
Maaseudulla kävivät myös paikalliset asukkaat laitonta kauppaa ennen maakaupan vapauttamista. Usein pitäjäläiset ryhtyivät kaupantekoon joko salakaupan innoittamina tai todellisesta tarpeesta. Esimerkiksi Mikkelin pitäjän Rokkalassa oli jo 1700-luvun alkupuolella kauppapuotikin, vaikka niiden perustaminen sallittiin vasta vuoden 1859 jälkeen, jolloin maakaupan vapautui. Tuolloin kauppiaita alkoi asettua Mikkelin ympäristön maalaiskyliin. Esim. Ristiinaan ja Hirvensalmelle perustettiin jo 1860-luvun alussa maalaispuodit. Mikkelin kihlakunnassa oli vuonna 1867 seitsemän maakauppiasta. Maakauppojen vapaa perustaminen sallittiin 1879, jonka jälkeen niitä perustettiin useisiin Mikkelin maalaiskunnan kyliin.
Varsinainen liikerakennusarkkitehtuuri saapui maaseudulle, kun osuuskauppojen voittokulku alkoi 1900-luvun alussa. Osuuskauppaliike hajosi aatteellisista syistä kahtia. Toisaalla oli porvarillinen Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta SOK, toisaalla vasemmistolainen Kulutusosuuskuntien Keskusliitto ja siihen liittynyt Osuustukkukauppa OTK. Mikkelin pitäjän alueelle ei syntynyt koko pitäjän kattavaa osuuskuntaa, vaan alueella toimi kolme osuuskuntaa, Etelä-Savon osuuskauppa, Osuusliike Suur-Savo ja Osuusliike Savonseutu. Mikkelin kaupungin ja maalaiskunnan alueella toimintansa aloittaneista osuuskaupoista tuli nopeasti niiden keskeisen sijainnin ja vaurauden takia usean pitäjän alueella toimivia alueellisia kauppoja. Menestyksekkäitä osuuskauppoja olivat Mikkelissä mm. Mikkelin ympäristön talonpoikien aloitteesta vuonna 1907 perustettu "Mikkelin osuusmeijeri", jolle kohosi vuosina 1908-09 toimitalo Rokkalanjoen varrelle.
Lue lisää: Kaupankäyntiä Mikkelin seudulla 1800-luvulta 1900-luvulle
Suuren maaltamuuton myötä 1960- ja 70-luvuilla kyläkauppojen määrä alkoi vähetä. Vielä 1980 kyläkauppoja oli 4000 kappaletta, pari vuosikymmentä myöhemmin enää 800. Kyläkauppojen kuolemista hidasti haja-asutusalueiden vähittäiskaupalle tarkoitettu rahoitustuki, joka oli voimassa 1975–93. Laman jälkeen kyläkaupoille ei ole tullut uutta tukimuotoa. Moni kyläkauppa pisti pillit pussiin euroajan saapuessa, kun kassajärjestelmän uusimisesta olisi koitunut kohtuuttomia kustannuksia. Osa kaupoista sinnittelee loma-ajan asukkaiden varassa.
Kaupan muutos 1960-luvulla: itsepalvelu ja tavaratalot
Suuri maaltamuutto kaupunkeihin etenkin 1960-luvulla merkitsi lähiöiden syntyä ja samalla kaupan ympäristöjen rajua muutosta. Lähiöille rakennettiin omat kauppansa ja ostoskeskuksensa. Maalaiskylien kauppakuolemia korvattiin aluksi myymäläautoilla. 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa myymäläautoja oli parhaimmillaan yli 1 200. Enimmillään niiden jakelupiirissä arveltiin olevan yli puoli miljoonaa asukasta. Nykyisin myymäläautojen määrä on laskenut jo alle sadan. Autoistuminen vaikutti kaupan muutokseen: kirkonkylien taajamien ilme muuttui, kun kaupparakennukset ja niiden sijainnin määritteli pysäköinti ja uudet tielinjaukset. Automarketit alkoivat yleistyä.
Keskeiset kaupan ryhmittymät siirtyivät itsepalveluun 1960-luvulla. Kehitys oli nopeaa, sillä jo 1970-luvun puolivälissä 70 prosenttia elintarvikemyynnistä oli itsepalvelumyyntiä. Kaupunkeihin tulivat tavaratalot. Tavaratalot olivat yleistyneet Euroopassa jo 1800-luvulla, Suomen ensimmäisenä tavaratalona aukesi Stockmann Helsingissä v. 1930. Mikkelin ensimmäinen tavaratalo Suur-Savo avasi ovensa v. 1965.
Päivittäistavarakauppojen määrä oli huipussaan 1964, jolloin niitä oli 22 500 kappaletta. Uudelle vuosituhannelle tultaessa niiden määrä oli pudonnut 4 200:aan. Lukumäärä on sama kuin 1880-luvulla.
Katso: Mikkelin yksityiskauppiaiden asiakasjuhla 1962
Suomen paras kaupunkikeskusta 2012
Mikkelin kaupunkikeskusta valittiin Suomen parhaaksi kaupunkikeskustaksi vuonna 2012. Tähän vaikutti merkittävästi matkakeskuksen, toriparkin ja kolmen uuden kauppakeskuksen rakentaminen. Kauppakeskukset Akseli, Stella ja Forum, Carlsonin, Anttilan ja Sokoksen tavaratalot, useat kivijalkakaupat, kahvilat, tori, kauppahalli ja kesäterassit tekevät Mikkelistä keskuksen, johon tullaan ostoksille maakunta- ja valtakunnanrajojenkin yli.
Harri Heinosen kuvia Mikkelin kaupunkikeskustasta syksyllä 2012
Kauppakeskus Akseli on saanut nimensä funkkistalon 1930-luvulla rakennuttaneen apteekkari Akseli Jaman mukaan.
Kauppahalli sijaitsee Martti Välikankaan suunnittelemassa entisessä linja-autoaseman rahtihallissa Kauppakeskus Stellan lasikaton alla.
SOK:n toimitalo otettiin käyttöön 1940.
Hallituskadun varrella on tavarataloja ja pienempiä liikkeitä.
Kalervo Kallion veistämä Päämajapatsas vartioi Mikkelin toria.
Katso: Mikkelin toriparkki valmistuu
